Haluatko johtaa moottoripäitä vai verkostopelaajia?

Photo taken by me @ Paphos 2010

Hesarin tiistainen otsikko pysäytti minut, muumifanin: Management by Muumipappa. Otsikko liittyi tuoreen johtamisoppaan kirja-arvosteluun: ”Muumipappa ja meri auttaa muutosjohtamisen ymmärtämisessä, Seitsemän veljestä valottaa huipputiimin työskentelyä ja Tuntematon sotilaan kautta peilataan johtamiskäsityksiä asiantuntevaan sävyyn”, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Jäin miettimään johtamista, johtamiskirjoja ja -koulutusta nopeasti muuttuvassa, verkottuvassa bisnesympäristössä: mitä yksittäinen luettu johtamiskirja voi antaa ja toisaalta miten johtamiseen liittyvä valmennuskurssi vaikuttaa?

Johtamiskirjan opeilla? Kirjan arvostellut toimittaja huomaa, että ”johtamiskirjallisuus kuvaa usein sitä, minkälaisia johtajien pitäisi olla, kun taas kaunokirjallisuus sitä, mitä johtajat oikeasti saattavat olla.” Tästä on helppo olla samaa mieltä. Ikisuosikkini Kari Hotakainen kuvaa johtoa ja toimiston työntekijätyyppejä hykerryttävästi kirjassaan Klassikko (1997 WSOY):

”Toimistojen työntekijät voidaan jakaa karkeasti neljään pääluokkaan: Moottoripäihin, Toteuttajiin, Energiansyöjiin ja Sivustakatsojiin.

Moottoripäät ideoivat ja ahertavat lakkaamatta jonkin uuden ajatuksen parissa. He tekevät töitä kuin omassa yrityksessään, puhuvat tauotta, eivät ole hiljaa edes kahvitauolla, jotka on pyhitetty esimiesten vikojen etsintään. Moottoripäät syöttävät tietoa eteenpäin, mutta kohtaavat innostumattomuuden muurin miltei kaikkialla. He eivät helposti lannistu, koska heidän päänsä erittävät lakkaamatta endorfiiniä, ainetta joka lähtee liikkeelle urheilusuorituksen jälkeen. Se on laillista huumetta, ja kun on kerran sen huurun kukkuloille noussut, ei tunnetta unohda koskaan.

Yrityksen johto kannustaa Moottoripäitä, sillä johto näkee heidän maanisissa toimissaan yrityksen tulevaisuuden, mikä onkin oikea johtopäätös. Johdon ei tarvitse nostaa moottoripäiden palkkaa, sillä nämä katsovat etuoikeudekseen olla töissä yrityksessä, joissa heidän ideoilleen on kasvualusta.”

Viestintä- ja vuorovaikutusteknologioiden nopea kehitys vie pohjan monelta tottumukselta, myös perinteisiltä johtamistyyleiltä ja siltä miten arvoa syntyy. Tuottavuuden mittaamiseen eivät riitä määrälliset mittarit, vaan tarvitaan myös laadullisia mittareita. Olemme tilanteessa, jossa sekä johtamisen että organisaatiorakenteiden on muututtava. Painettu sana, eli johtamiskirjat, eivät tahdo vauhdissa pysyä. Suosittelenkin seuraamaan työn uudesta arkkitehtuurista ja johtamisesta kiinnostavasti kirjoittavan Esko Kilven blogia.

Esko Kilpi korostaa tietotyössä toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta eli suhteita. Fiksu yritys varmistaa tiedon ja erityisesti hiljaisen tiedon rikkaan virtaamisen. Perustaksi tälle tarvitaan monipuolisten suhteiden synnyttämää ja vahvistamaa luottamusta.  Hotakaisen toimiston moottoripäät eivät ehkä ole tässä parhaimmillaan. Luottamuksesta ja hiljaisesta tiedosta lisää aikaisemmassa kirjoituksessani.

Siilomaisesti toimivan organisaatioiden sisäiset kommunikaatiokäytännöt ovat usein puutteellisia, läpinäkyvyys loistaa poissaolollaan ja vuorovaikutusta ei tueta riittävästi.

Siilon asukin on vaikea tietää mitä yrityksessä tapahtuu ja mikä on oikeasti tärkeää.

Klassikon sivuilla – ja monissa organisaatioissa – seikkailee sivustakatsoja: ”He muistavat tulla ajoissa töihin katsomaan sivusta ja lähtevät kotiin juuri kun toteutunut seitsemän tunnin neljänkymmenenviiden minuutin sivustakatsomisaika on kulunut”.

Kun suomalainen yritys huomaa, että vanhat mallit eivät toimi, se kääntyy energisen valmentajan puoleen.

Valmennuskurssi, jossa valmentaja on maaninen moottoripää? Tästä syntyy mielenkiintoinen tilanne: valmennuksen ostava yrityksen johto ihastuu valmentajan energiaan ja korkeaan sykkeeseen ja haluaa samaa vauhtia nuupahtaneeseen organisaatioonsa.

Pysyvä energiatason kohotus onnistuu kuitenkin yhtä heikosti johtamiskirjan lukemisella kuin yksittäisellä vauhdikkaalla tiimivalmennuksella. Vaikutuksesta organisaation tuottavuuden kasvuun puhumattakaan! Johtamisvalmennus herätyskokouksen muodossa päättyy usein krapulaan – syketason ero on liian suuri ja perusta on valettu eri tonteille.

Mitä lääkkeeksi? En tiedä! Onneksi Esko ja kumppanit etsivät vastausta tähän. Minä tutkin amatöörin innostuksella ns. Enterprise 2.0 -lähestymistapaa, sekä johtamisen että vuorovaikutuksen, tiedon hallinnan ja jakamisen näkökulmasta. Monille #E20 ja sosiaalinen media on pelkkää teknologiaa, mutta itse näen näiden tukevan organisaation vuorovaikutusta laajoissa verkostoissa ja myös hiljaisen tiedon liikkumista.

Väitän, että enää ei riitä, että on hyvä tiimipelaaja (team player) – täytyy olla myös verkostopelaaja (network player). Löytyykö Suomesta tähän valmennuskursseja?

Are You Systems Intelligent?

My friends have patiently tolerated my numerous stories about Professor Esa Saarinen’s Paphos Classic seminar I attended in September this year. Indeed, it was the most amazing and surprising week, a true celebration of creativity and humanity. However impossible it is to describe it, I’ll try every now then. Anyways, this post is about a related connection I observed.

I often admire John Hagel’s articles in Harvard Business Review, via Twitter I happened to find a presentation “The Big Shift: Challenge and Opportunity for Women” that he gave at the TEDx Bay Area Woman conference in December 8^th, 2010.

His message took me right back to Paphos topics. Before going further I shortly describe which part of Esa Saarinen’s work he reminded me of. In the first seminar morning Esa started the day by saying something like this:

We may have a surprisingly narrow sense of ourselves.

With this sentence Esa Saarinen paved the way to his theory of Systems Intelligence which he defines as follows: “Systems Intelligence (SI) involves the ability to use the human sensibilities of systems and reasoning about systems in order to adaptively carry out productive actions within and with respect to systems.”

All of us have two thinking systems, so-called System 1 and System 2. System 1 thinking can be described as automatic, associative, and intuitive. System 2 thinking is dominating in the work places: you better be strictly rational and always take the various rules into account in your thinking. It’s all about being analytical and systematical, that’s very much appreciated! We can’t afford emotions at the work place, and so on.

It is easy and very tempting to see the opposite, systems stupidity. In every day work situations the System 2 thinking is active and often unintentionally blocking System 1 thinking – and therefore narrowing the possibilities at hands. Indeed, very often we are having a surprisingly narrow sense of ourselves! When both systems are active, there’s a room for intuition, interaction and emotions which in turn nourish and create the trust-based relationships. At its best this opens an Ocean of Opportunities!

Sticking to System 2 thinking doesn’t kill you yet, but it does not strengthen you either.

So, my humble observation is that John Hagel and Esa Saarinen are sharing the same idea; looking it from different perspectives, using different notions. John Hagel describes the on-going powerful change of how we in the business world must focus on knowledge flows, instead of knowledge stocks. A bit paradoxically, in these times when we have huge amount of data available, the most value comes from the tacit knowledge flows.

Sharing of the tacit knowledge requires trust-based relationships. In absence of trust, there is often no access to tacit knowledge. The winner is the one who manages to build rich flows of tacit knowledge and scale it.

Hagel draws a picture of the two opposites: Masculine & Feminine Archetypes. When challenged the approach a masculine archetype chooses is: emotions aside, never show your vulnerability, be strictly analytical. It’s all about transactions. The feminine archetype is defined as having: a strong intuition, associativity, emotions and showing vulnerability. The relationships are the most essential core.

John Hagel ends his excellent presentation (13 minutes of pure gold) with these words:

“Deep tacit knowledge flow relies on massive scale of trust-based relationships. And the future belongs to the “feminine archetype”; because it’s about trusted relationships for tacit knowledge sharing.”

There’s not much to add to that. I’m all in.

I feel very passionate about this: two of my favorite thinkers around the same topic. I am looking forward to see how organizations manage to develop in this area. When and how will “The Hagel-Saarinen Approach”  (my own, totally unofficial notion!) flow into organizations around the world?

Are You Systems Intelligent?

Somessa kaikki on suhteellista!

Sain käsiini Christina Forsgårdin ja Juha Frey’n uuden kirjan ”Suhde – Sosiaalinen media muuttaa johtamista, markkinointia ja viestintää” ja imaisin sen muutamassa tunnissa. Voimakas, mutta miellyttävä isku tajuntaan – omat some-kokemukseni ovat minut jo samaan suuntaan vieneet.

Suhde-kirja kuvaa ja kiteyttää erittäin hyvin käsillä olevan muutoksen:

Nyt ei olla työkalutalkoissa, vaan tässä menee uusiksi koko viestinnän infrastruktuuri.

Suomessa käynnissä olevaan some-keskusteluun, jossa koko asia on usein redusoitu Facebookkiin, sopii hyvin lainaus Sirkku Peltolan Suomen Hevonen -näytelmästä:

“Sinä se muina miehinä vahdit pöytäkynttilää, kun selkäs takana palaa koko kartano.”

Johdolla on vastuu. Christina ja Juha tunnistavat ja ansiokkaasti tulkitsevat muutoksen vaikutusta liiketoimintaan ja johtamiseen.  Johdolle kirja välittää ison kuvan – ja samalla uhkakuvan. Ulkopuolelle jättäytyminen on riski, kartano palaa (ja samalla bonukset).

Yhteisöllisen median voima vahvistuu kun asia on myös johdon agendalla, sillä onnistuminen edellyttää uudenlaista johtamista ja yhteisöllistä toimintamallia tukevaa organisaatiota. Siilomaisissa, korkean valtaetäisyyden organisaatioissa on vaikea toimia yhteisöllisesti organisaation ulkopuolellakaan.

Nämä asiat eivät ole viestintä- saati markkinointiosaston hallussa.

Kaikki Muumit laaksossa? Kirjan julkistusseminaarissa Juha Frey vertasi yhteisöllistä toimintatapaa hellyttävästi Muumilaakson väkeen. Hän kuvasi käynnissä olevan persoonallisuuksien esiinmarssin. Henkilöstö ei saa olla joukko päälle liimatusti ja väkinäisesti toimivia organisaatiokulttuurin ilmentymiä, vaan aitoja omia persooniaan.

Hyvä yhteisöllisen median presenssi syntyy yhdessä, aito läsnäolo välttämätöntä. Pelkällä toimitusjohtajan Muumipappa-pönötyksellä ja sosiaalisen median gurulle ulkoistetuilla some-aktiviteeteilla ei tulla digikypsiksi, ei edes teineiksi.

Viestintä- ja markkinointiammattilaisille Christinan ja Juhan viesti on selvä: kitinät pois, yhteistyömallit ja roolit selkeiksi sekä oma asenne tarkasteluun.

• Asiakkaat ja kumppanit eivät ole passiivisia kohteita vaan aktiivisia toimijoita samassa yhtälössä.
• Yhteisöllinen media ei ole ensisijaisesti myynti- ja markkinointikanava, vaan suhdetoiminnan kanava.
• Kontrollin illuusiosta on luovuttava. Brändistäsi käytävää keskustelua ei voi suitsia, siihen on osallistuttava.

Kirja kuvaa elävästi miten vaikuttamisen mekanismit ovat muuttuneet. Hyvällä yhteisöllisellä (suhde)toiminnalla, luottamuksen ja suhteen syntymisen kautta, syntyy kestäviä asiakas- ja sidosryhmäsuhteita. Somessa kaikki on suhteellista!

Erittäin fiksu päätös pitää kirjan sisältö tiukasti arkipäivän työkalukonkretiaa ylemmällä tasolla, tuo tieto kun vanhenee nopeasti. Suhde on paremminkin ’Yhteisöllisen toimintatavan ymmärtämisen käsikirja’. Kirjassa on monia muitakin tärkeitä teemoja, jotka tässä jäivät huomiotta. Lue siis itse – suosittelen kirjaa niin lämpimästi, että polttaa!

Fokus pois pöytäkynttilästä! Se ei kauaa lämmitä.

It is All About Relationships!

My friends Christina Forsgård and Juha Frey have written an interesting book about social media, and how it is inevitably changing the leadership/management, marketing and communication. I’ve discussed this book in Finnish, here are few points I translated into English. The name of the book is SUHDE, which means Relationship in Finnish.

First, a confession: I am somewhat biased in the topic of social media. I do already believe that we’re in the middle of the paradigm shift when it comes to communication and the way we work. Christina’s & Juha’s book have a strong message to C-level, “this is something you have to understand as it affects on your entire organization”.

The book describes and crystallizes the on-going change:

This is not a social media tool exercise; this is about a fundamental change in the way we communicate and work.

Unfortunately the public discussion in Finland has reduced social media into Facebook only. This reminds me of my favorite quotes from Sirkku Peltola’s play (my translation):

Poor you, carefully watching the tiny candle on the table while the entire mansion is burning behind your back!

I very much like the clarity by which Christina and Juha have identified the key areas of change, and managed to draw the big picture for the leaders – including the threats. Ignoring social media is a big risk, your mansion will burn, (and your bonuses too).

It’s Management Responsibility. The power of social media will be realized only if the management is active part of the game. The success requires new kind of leadership and a supporting organizational structure. In ‘Silo Organizations’ with high power distance between the management and personnel, acting in a collaborative, social way is not familiar inside the organization, and therefore double as hard if not impossible, outside of it. Collaborative, social way of working is not a responsibility of the communication or marketing department, but the management’s!

All the Moomins in the Valley? In the cosy launch event of the book Juha Frey compared collaborative, social way of working to the Moomin Valley and its lovely inhabitants. If the personnel of the organization acts impersonally and by too strict rules when communicating with its various stakeholders (blogging, tweeting and discussing) – it will be experienced as not genuine but fake. Successful utilization of social media requires personalities, or at least a personal touch!

Companies should build their social media presence as a joint effort, with passion and authenticity. In case where social media activities are mechanic and not interactive, or the activities are outsourced to an external Social Media Guru – there’s no way to become ‘digi-mature’ (Juha’s word referring to organization’s maturity with social media), not even ‘digi-teenager’.

Marketing Communication Professionals must unite. Juha’s and Christina’s message to every communication and marketing professional is clear: stop complaining and defending your responsibility area, start the work to find suitable roles, and finally explore your own attitude towards the new way of working:

• Customers and partners are not passive targets for your activities but active players in the same equation.
• Social media is primarily not sales and marketing channel, but a channel and tool for the new kind of PR/work on the relationships.
• It’s time to leave the illusion of control. The discussion about your brand is no longer possible to control – but you can, and you should, participate in that discussion.

The book very vividly describes how the mechanisms of influence have changed, and further how good social media strategy and activities, and relationships based on trust, lead to a more stable and long-lived customer and partner relationships. It’s all about the relationships!

One of the wisest moves the writers have made is to leave the tools discussion out of the scope: various tool set instructions get old at the moment they are written. I would like to call SUHDE book as “A Handbook of Understanding the Collaborative, Social Way of Working”. There are many important themes in the book, which I did not touched now. I will certainly come back to these later on. A recommended read (if you can Finnish).

Move your focus away from the tiny candle – it does not warm up for a long time.