Monthly Archives: January 2011

Playing Social with Words

A quick post about playing with words, notions and associations, and about what I did 10 years ago – and in the end of the post I make a promise!

 

Years ago I was in Supply Chain Management business, and now my startup is developing a SaaS application for businesses, in a #E20 style. That is why I am very curious about Social CRM, SCM and Enterprise 2.0.

Two recent ‘good bits’ started a thought process: 1) Jacob Morgan’s tweet and 2) Seth Godin’s fantastic post.

Seth Godin wrote about “the pleasant reassurance of new words”:

“It’s a lot easier for an organization to adopt new words than it is to actually change anything. Real change is uncomfortable. If it’s not feeling that way, you’ve probably just adopted new words.”

I do agree, seen that happen.

Jacob Morgan tweeted about how we are using new words for something that has been around for a long time:

 

What Seth is saying and what Jacob points out reminds me of two examples of how words are getting new lives – gently or with some violence – or how old and new denotation can live side by side:

Social Business

One example of the phenomenon Seth referred to could be the use of the notion of ‘Social Business’ by the big (legacy) players. In an interesting Forbes article ‘Shining the Limelight on Social Business Services’, by Rawn Shah, he describes how the large vendors are looking for different approaches to integrating collaborative capabilities into the IT infrastructure. In addition he points out an important issue:

“However, it’s important to see that social business is not simply a software one. It is a business transformation involving organizational culture, enterprise business processes, customer relations, and workforce behavior just as much as it is a change to the enterprise IT infrastructure.”

He continues with wise words:

“While it may be relatively easier to push technology onto users, transforming business culture takes much more convincing: changing attitudes to do work in a social space, changing task and workflow behavior, changing motivation and compensation models, changing business metrics and KPIs, changing customer facing processes, working through longer adoption cycles, and ingraining a culture of collaboration. This involves a different lens than just the IT department—it can involve HR, business management, customer service, product development and innovation. Hence, to develop a mature social business, you will need to explore how it applies to these respective areas—this is where consulting services can provide guidance.”

Indeed important, a trinity of the people, process & technology. A very timely topic I’ve touched on in my earlier post ‘A job for a Silo Integrator?‘.

Lean

For me the word lean still denotes strongly to the Japanese car industry! Yes, I worked in a Swedish Supply Chain Management company at that time and the local car and machinery industry was actively applying lean production. And I still recall ABB Sweden’s T 50 project (cutting troughput time by 50%) quite well.

We have seen a clever reuse of the notion ‘lean’. As a startup entrepreneur I do like a lot Eric Ries’s Lean Startup philosophy. His work was presented in Wall Street Journal with these words:

“Mr. Ries’s Lean Startup philosophy aims to help new companies make speedier decisions by taking a more disciplined approach to testing products and ideas and using the resulting customer feedback. “

I definitely want to study Eric’s philosophy and writings in more detail, and maybe I get rid of the Toyota association.

Social Business Process Management

Back to Jacob Morgan’s tweet – what he asked in his tweet gave me an idea: Social Business Process Management! I thought I had invented a new notion, I googled, and of course found a nice post about Social BPM written in June 2010 by Joe McKendrick. In the post McKendrick describes his discussions with Forrester Research analyst Clay Richardson, and shares some SBPM aspects: the need for increased end-user involvement, better understanding and assessing the capabilities, and how the communication and coordination issues between the teams are challenging in many organizations.

Ok, enough playing with words.

What did I write 10 years ago?

What makes me very excited is the fact that I have written about these issues 10 years ago. And forgotten most of it! I just found and browsed through my old Master thesis (from 2001) with the title Value Creation in the Integrated and Collaborative Business Processes. I am reading it now in order to find out how “Enterprise 2.0” my old work is. With quick browsing I saw quite many fitting E 2.0/Social Business key words. And the Analytical Framework which summarizes the thesis is not totally bad.

So, my promise to you is:

As soon as I have had time to write down couple of thoughts around it, I will post again and also, if you like, share the thesis with you. It’s not a masterpiece, but might be of interest for some of you.

PS. Does adding prefix ‘social’ remind you of adding the little e? eCommerce…


Kiukulla kohti sosiaalista organisaatiota

My favorite statue @ Vigeland Park Oslo 2008

Tapasin some-herätyksen saaneen markkinoijan, jota kovasti kiukutti ”se kun ihmiset eivät ymmärrä missä mennään”. Monelle tuttua.

Viestinnän kitkasta, katkoista ja väärinymmärryksistä osa johtuu käyttämästämme kielestä. Ponnistamme kohtaamisissa eri taustoista ja kokemuksista, puhumme eri kieltä ja siksi toisen ymmärtäminen jää joskus puolitiehen.

Osa haasteista syntyy työyhteisön siiloutumisesta, tiedonkulun ja yhteistyön heikosta laadusta. Kolmas tekijä on näkemyksen ja ideoiden puute tai niiden silkka sisäsiittoisuus.

Kaikki kolme tekijää vaikeuttavat johtamista, operatiivista toimintaa ja strategiatyötä, jotka ovat kaikki vallattomasti muuttuvassa bisnesympäristössä jo muutenkin haastavia. Kuinka usein strategiatyö tai osastojen yhteinen projekti aloitetaan yhteisen ymmärryksen varmistamisella JA uuden yhteisen kielen oppimisella? Kertokaahan viisaammat.

Kuilut ja korporaatiokielikukkaset

Organisaation eri osastoilla on omat tärkeät roolinsa ja tehtävänsä – tiedetään, tiedetään, mutta muutosta pukkaa. Kielitaidottomuus ja tilannetajuttomuus leikkaa organisaation mahdollisuuksia muuttua riittävän ripeästi. Syyttelyn palopesäkkeitä syttyy eri puolilla organisaatiota ja muutoskonsulteille riittää töitä.

Otan esimerkin. Yrityksen tukifunktioista sydäntäni lähellä on (yllätys, yllätys) tietohallinto. Tietohallintoa – sitä veteläksi syytettyä ”sisäistä IT:tä” – sätitään bisneksen puolella kehityksen ja kilpailukyvyn jarruksi.  Ja tietohallinnossa huokaillaan bisneksen kalliita ja epärealistisia toiveita järjestelmäkehityksen suhteen. Turhaakin turhempi energiansyöjä, tähän löytyy lääkkeitä esimerkiksi kokeilukulttuurista. Kehitystyö on monessa suomalaisessakin tietohallinnossa jo pitkällä ja yhteistyö liiketoiminnan kanssa sujuu paremmin.

Samaa rotia kaipaan myyntiin, markkinointiin ja viestintään (etenkin some-yhteistyöhön):

  • Myynti itkee, että markkinoinnin tuottamat liidit ovat huonoja (pakko linkittää tähän klassinen leffakatkelma, jossa yhteistä kieltä ei tosiaankaan ole).
  • Markkinointiosastolla vaikerretaan, ettei työ saa ansaitsemaansa arvostusta myyjiltä.
  • Viestintäosasto ja markkinointiosasto ovat tukkanuottasilla siitä kenen tontille sosiaalinen media kuuluu ja mitä siellä pitäisi tehdä.     Anna vastuu viestintäosastolle ja se käyttää somessa korporaatiokielikukkasia? Anna vastuu markkinointiosastolle ja se sortuu myyntimonologiin, vuorovaikuttamatta?

Vastauksia löytyy ansiokkaista kirjoista, kotimaisista vaikkapa aiemmin kehumani Suhde, parivaljakon Antti Isokangas & Riku Vassinen Digitaalinen jalanjälki sekä Katleena Kortesuon selkeä ja raikas Sano se someksi. Katleenan kirja pureutuu somessa käytettävään kieleen ja antaa vasta-alkajalle eväät yhteisöllisen viestinnän oppimiseen ja soveltamiseen. Suosittelen. Itse löysin monta asiaa, jotka omissa some-toimissani, etenkin kirjoittamisessa, kaipaavat hiomista. Tämäkin postaus on taas liian koukeroinen ja pitkä…

Tontinrajakeskusteluista maisemasuunnitteluun

Yhteinen kieli tuo toimintaan tolkkua ja syventää keskustelua. Se ei ratkaise kaikkia haasteita, mutta antaa eväät monipuoliseen keskusteluun ja sitä kautta keskinäiseen ymmärrykseen. Ymmärrys, kuten luottamuskin, syntyy vuorovaikutuksessa, suhteissa toimijoiden välillä, sekä yritysten sisällä että niiden välillä.

Perustana toimivat asenne, arvot ja halu oppia. En voi olla suosimatta yrittämisen asennetta, joka pohjaa aitoon osapuolten huomioimiseen, ennen kaikkea asiakkaan. Organisaatio, joka näkee asiakaskokemuksen toiminnan kehittämisen ytimessä, menestyy. Siitä syntyy laadukasta ”maisemasuunnittelua”, jossa jokainen osanen istuu kokonaisuuteen ja asiakkaalle tuotetaan arvoa.

Organisaatio, joka etenee tontinrajakeskusteluista maisemasuunnitteluun, kykenee katsomaan kriittisesti sekä nykytilannetta että hahmottamaan tulevaa, ja oppii nopeammin.

Kuilut, kielikylpy ja auttamisen prosessi

Miten siilo-organisaatiosta tulee sosiaalinen organisaatio? Esitän kolme veikkausta:

  1. Veikkaan, että jatkossa osastojen rajat madaltuvat, ja edessä on kuilujen ylitys, jotta päästään nopeammin yhteiseen maaliin.
  2. Veikkaan, että edessä on yhteinen kielikylpy ymmärryksen lisäämiseksi. Ettei rakenneta kielen kautta uusia rajoja.
  3. Veikkaan, että tarvitaan uusi prosessi: auttamisen prosessi. Tämä toimii yhdessä edellä mainittujen kanssa.

Kohta 3. on napattu organisaatiokulttuuripioneerin Edgar H. Schein’in haastattelusta ”A Corporate Climate of Mutual Help” (pdf), jossa hän lausuu auttamisen prosessista:  

”Better teamwork requires perpetual mutual helping, within and across hierarchical boundaries.”

”…companies need to train their teams in the helping process. Most teams training that I’ve seen is focused on making people feel good about one another. But what I’m talking about is something much more profound and essential: knowing how to work with one another as equal partners in an operational setting.”

Mitä veikkauksiini tulee niin onhan näistä puhuttu jo kauan: osastosiilojen purkaminen, oppiva organisaatio, ketterä organisaatio ja asiakasarvo. Totta. Bullshit bingon uhallakin nakkaan silti vielä lopuksi yhden: Oppiva, arvostava asenne sekä keskustelua (ja sitä kautta toimintaa) kehittävä ja edistävä yhteinen kieli. Ja tiedän raapaisseeni vain pintaa.

Lisäinspiraatiota aiheeseen löytyy tanskalaisesta Leaderlab-blogista ja sen tuoreesta postauksesta The Social Organization sekä ystäväni Janne Ruohiston  xTune-palvelusta, joka istuu auttamisen prosessiin.


Entrepreneur: An Adventurer with Inbuilt Crap Detector

Guy Kawasaki's Note to Me @ Paris 2010

Inspired by an interview of Francis Ford Coppola and by an old article about Ernest Hemingway, I compared their advice to my experiences as an entrepreneur.

I’ve blogged earlier about my favorite topic, tacit knowledge and its role in personal and organizational learning. Francis Ford Coppola’s words took me back to these thoughts. In the web magazine The 99 Percent’s interview  ‘On Risk, Money, Craft & Collaboration’ he describes his working methods and techniques, for example how making notes, e.g. writing down the first impressions of a novel, helps him to find what’s essential in it.

I have a habit of making notes all the time, not only in work related meetings and workshops, but also of novels, TV programs, movies, and discussions. When I look back at my notes I often find a new angle to the subject at hands, and realize that often my notes are implying something tacit, a piece of knowledge, an idea based on the quick unconscious association.

In the beginning of interview Mr. Coppola presents his code of ethics that directs his filmmaking. I’ll find it very interesting:

  1. Write and direct original screenplays
  2. Make them with the most modern technology available, and
  3. Self-finance them.

With little bit of imagination I dare to compare this to mine and my friends’ situation as entrepreneurs. These points tickle my thinking: Firstly, for an entrepreneur it is important to have a clear vision based on your big idea, which in turn should be based on the real customer need you’ve seen, maybe based the weak-ish signals you’ve seen before others have. Anyways, your basic idea must be robust. It is your original screenplay, your starting point.

Secondly, Coppola’s request for the most modern technology: that’s an easy one. In my case it is about utilizing Cloud Computing and during the coming months I need better understanding what part Social Technology have in my business. I have no clear picture of it yet. There’s luckily a very interesting discussion on-going (in Twitter) about social business. Just search #socbiz or #e20 in Twitter, and you’ll see what I mean. Learning new things daily!

Francis Ford Coppola’s third point about financing is one of the key (worrying) issues for an entrepreneur. As both in filmmaking and for entrepreneurship, it is a question about how much independence you have. For Coppola financing must be easy nowadays, but for young entrepreneurs it is often a major pain. It takes a lot of energy and time, which temporarily can cut off some of the enthusiasm.

Learning, Risk Taking and Collaboration as Key Capabilities

All these essential issues points at learning, our capability to unlearn and learn is central. To change and to be able to see what is not visible: the tacit things, the weak signals. One sentence in Coppola’s interview shows how important learning is even with 45 years successful career, he says:

I just finished a film a few days ago, and I came home and said I learned so much today. So if I can come home from working on a little film after doing it for 45 years and say, “I learned so much today,” that shows something about the cinema. Because the cinema is very young. It’s only 100 years old.

His humble quote is very true in any business. As our business environment is in huge change, we need to see it as new every day. For an entrepreneur this means making best guesses and taking risks. Francis Ford Coppola asks a striking question to which every entrepreneur can relate to:

If you don’t take a risk then how are you going to make something really beautiful, that hasn’t been seen before?

Indeed. Further Mr. Coppola shares his idea of collaboration and his role as a director, with wise words:

You must never be the kind of director, I think maybe I was when I was 18, “No, no, no, I know best.” That’s not good. You can make the decision that you feel is best, but listen to everyone, because cinema is collaboration. I always like to say that collaboration is the sex of art because you take from everyone you’re working with.

His words remind me of Mitch Joel’s recent post ‘Market of One’, where he writes:

Just because you do something (or don’t do something) is no indication of how the market actually is and reacts.

A recommended read, you may recognize the pattern in your business environment, among partners, business angels, VCs. For an entrepreneur it is vital to listen to everyone, be curious, to truly collaborate, and not make assumptions based on your personal opinion only.

To me entrepreneurship is about learning, experimenting, collaborating, and taking risks. It is an adventure. And I feel like an adventurer.

We all have our own personal methods and tools to manage the adventure. For me it is a cocktail of many things, the base on my beloved Systems Thinking, but to name one thing that has changed my way of working: social media. After I’ve managed to find ‘my people’, especially in Twitter, social media has opened a new world of knowledge sharing and valuable, most interesting global network of smart people. Whenever I have time to participate I learn.

Another result of intense learning and studying within social media sphere is this blog. I started blogging as I felt that I need to write down the (often unstructured) ideas and thoughts, and get feedback from my network of smart people. The feedback is very valuable for the learning process: when I write I am often developing an ad hoc idea and the feedback makes me think and rethink. I do need that.

Related to this experience of making notes and blogging too, I share a wonderful old article of Hemingway in Cuba (The Atlantic, 1965) which partly inspired me to write this post. Hemingway experienced writing as inventing. Here’s a quote by him which I like very much:

Fiction-writing, Hemingway felt, was to invent out of knowledge. “To invent out of knowledge means to produce inventions that are true. Every man should have a built-in automatic crap detector operating inside him. It also should have a manual drill and a crank handle in case the machine breaks down. If you’re going to write, you have to find out what’s bad for you. Part of that you learn fast, and then you learn what’s good for you.”

That’s basically what every entrepreneur needs too: Knowledge (network) out of which to invent, and a curious, open mind with a built-in crap detector.

I believe I don’t have to explain that.


Teflonviestintää ja aitoja suhteita

Photo by me @ Chania, Greece 2010

 

Kirjoitin aikaisemmassa blogikirjoituksessani inhimillisyyden renessanssista, persoonallisuuksien esiinmarssista, yrityksen sosiaalisesta voimasta, ja siitä miksi sosiaalisessa mediassa on tärkeää toimia omalla nimellä ja kasvoilla.

Sunnuntain Hesari inspiroi jatkamaan aiheesta. Taloussivun sosiaalista mediaa käsittelevässä artikkelissa Valion brändijohtaja Hanna Hiekkamies iloitsi tavasta, jolla Valion fanit ovat puolustaneet yhtiötä Facebookissa, ja hän lausui:

”Tapaus avasi silmäni. Sosiaalisessa mediassa täytyy tulla ulos yritysroolista ja vastata omalla nimellään, ihminen ihmiselle. Se on uutta.”  (HS 9.1.2011)

Aivan. Minulla on monia samansuuntaisia kokemuksia suomalaisyritysten markkinointiviestinnän tavoista ja tottumuksista. Nimettömyyttä ja tyylipuhdasta persoonattomuutta pidetään turhan usein ammattimaisena ja asiallisena – no, asiallista se on toki, mutta äärimmäisen tylsää ja vastaanottajan tefloniksi tekevää. Viesti ei tartu, saati kiinnosta.

Hiekkamiehen lausuma toi mieleen myös termin sosiaalinen bisnes, tai Social Business Design. Käsitteen on ensimmäisenä lanseerannut amerikkalainen konsulttitalo Dachis Group, joka määrittelee sen näin:

Social business design helps companies reinvent themselves into dynamic, socially calibrated organizations that gain constant value from their ecosystem of connections.”

Ihmiset, kulttuuri ja suhteet saavat pääroolin. Teknologia tukee.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten media- ja organisaatiotutkijoiden ja -konsulttien kesken on käynnissä vilkas keskustelu sosiaalisen median hyödyntämisestä ja roolista organisaatiossa, uudesta ihmiskeskeisestä toimintakulttuurista. Keskiössä ovat rinta rinnan ihmiset, prosessit ja työkalut. Asiasta käytetään Social Business Design -termin ohella nimitystä Enterprise 2.0.

Aiemmin ykkösviulun paikkaa soittikin Andrew McAfeen lanseeraama Enterprise 2.0 -koulukunta, mutta jota nyt moni pitää liikaa työkaluihin keskittyvänä. McAfee on tosin uudistanut määrittelyään paremmin huomioimaan ihmisten ja suhteiden merkityksen. McAfeen määritelmä vuodelta 2006 löytyy täältä.

Henkilökohtaista sosiaalista voimaa

Sunnuntai-iltana suosikkianalyytikkoni R ’Ray’ Wang (jonka olen kerran livenä tavannutkin) tviittasi pysähdyttävän 140-merkkisen. Ray laukoo tviitissään Business-to-Business- ja Business-2-Customer –lähestymistapojen olevan mennyttä maailmaa – ja Peer-to-Peer’in olevan sosiaalisen bisneksen käypä valuutta.

Erittäin mielenkiintoinen ajatus! Jäin välittömästi koukkuun. Inhimillisyys, ihmiseltä ihmiselle, sosiaalinen bisnes – ja henkilökohtaista sosiaalista voimaa.

Epäilen kuuluvani Ray Wang -koulukuntaan. Olen vakuuttunut, että muuttuvassa toimintaympäristössä on entistä tärkeämpää, että organisaation toiminnan perustana on vilpitön kiinnostus ihmistä ja hänen taitojaan, tarpeitaan ja suunnitelmiaan kohtaan: tunnistaa ja tunnustaa yksilö. Aito kiinnostus asiakasta, kolleegaa, työntekijää, kumppania kohtaan. Siitä kumpuavat suhdeverkostot ja yhteisöllinen toiminta.

Vilpitön kiinnostus ja arvonanto toista kohtaan ovat tärkeitä myös silloin kun yhteistä sosiaalista objektia ei ole löydy.  Erityisesti silloin tarvitaan sosiaalista voimaa toimia oikein – ja joskus käy jopa niin, että tyhjälle pöydälle ilmestyykin kattauksen ensimmäinen osa.

Jään Hesarin jutun ja Ray’n tviitin järisyttämänä miettimään sosiaalista bisnestä ja sosiaalista voimaa oman startup-yritykseni kulmasta: miten huomioin tämän yritykseni kehittämisessä?


I Gogoled: Social Communities and the Russian Classics

 

I didn’t google, but I Gogoled a bit. This post is not dead serious, it’s a product of my odd association – consider yourself warned.

I have always loved the Russian classics, especially novels by Nikolai Gogol, Anton Chekhov, Fyodor Dostoyevsky, Leo Tolstoy, and Mikhail Bulgakov. Many experience these as too heavy and melancholy, but not me. Ha, I’m a daughter of a librarian.

I am lucky to have a great people around me, many very vibrant ‘souls’, both people that are close to me in real life and also lovely personalities I’ve met in the social communities, especially Twitter. And from the vibrant, living souls my thought wandered to Gogol’s Dead Souls.

I picked up three out of my favorite Russian novels and paired them with a fitting phenomenon we’ve all seen in the social communities and in business. Here you are:

Dead Souls by Nikolai Gogol

In the novel a character by name Chichikov collects dead souls. For Mr. Chichikov the number of dead souls manifests as property, and with large number of those, him being a wealthy man.

Diagnose: Number of Followers Mania

Aren’t the followers which do not share anything common with you a bit like dead souls? For example, in Twitter I am followed by a restaurant owner on the another side of the globe, several real estate agents running their local businesses far away from where I live, and so forth. I must be nothing but a dead soul for them. No harm done, I don’t mind, but I am afraid my SaaS, Cloud and Enterprise 2.0 tweets are pure noise to them.

The Cherry Orchard by Anton Chekhov

The Cherry Orchard is a story about an aristocratic Russian family who wishes to maintain the status of their present life and of the entire environment they are living, 100% unchanged, refusing to see any need for changing it.

Diagnose: Everything is Just Fine & I Don’t Need to Change Syndrome

Isn’t this family just like an organization (and its management) that wishes status quo to remain, in form of their existing strategy, position and competitive edge? An organization that refuse to embrace the emergence of social and mobile in their business environments?

Anna Karenina by Leo Tolstoy

Anna Karenina describes the social issues on the 19th century, especially from perspectives of marriage, class, and from the different kinds of relationships between individuals.  With numerous interrelated plots unfolding on the way, on all levels.

Diagnose: Virtual Relationships & Drama Disorder

The wonderful, rich scene of relationships and the powerful characters forming counter parts, reminds me of the social community sphere: with all its beautiful interactions, valuable knowledge flows, its benefits and with its weaknesses. Altogether forming a sphere where there is room for all kinds of relationships, both growing ones, and yes, some unsuccessful ones. Or even some drama.

There are many other examples in the literature, but I’ll leave room for your imagination.

One more thing, here’s a classic quote by Leo Tolstoy from Anna Karenina’s Chapter 1. For some reason I’ve always liked it:

Happy families are all alike; every unhappy family is unhappy in its own way.

Luckily social communities don’t have to be like a happy family all the time: there’s room for all emotions, diversity, different opinions. Let us continue to build and develop vibrant communities, with respect towards each other, and focus on learning and value creation!


Quiet is the New Loud

Photo by me @ Lanzarote 2010

I have chosen Quiet is the New Loud as my motto for January, and for the rest of the year 2011. With that I refer to tacit knowledge and its value.

I am inspired by the idea of tacit knowledge flow, a flow that relies on trust-based relationships. In these times of huge amount of data, paradoxically it is tacit knowledge that best supports value creation.

Rich flows of tacit knowledge are needed for success:

  • Tacit knowledge plays an essential role in our learning processes.
  • Tacit knowledge flow supports creativity. There’s lots of research on how diverse working groups are more creative, less dependent on old paths, and easier makes linkages between different domains.
  • Strategic success of an organization is depending how well it manages to blend available explicit and tacit knowledge.
  • Survival in competition is more and more based on capability to create and maintain fruitful and learning relationships with colleagues, partners, competitors, and customers.

We have unforeseen number of software tools and technologies available to support these flows. Still it is primarily not about the tools and processes. Most of all it is about an attitude – an attitude of the individuals forming a team, working group, or an organization. An attitude that embraces learning, openness, and transparency.

This is not happening overnight but I do believe that Quiet will be more valuable than Shouting Out Loud.

If you haven’t read John Hagel’s latest blog post about tacit knowledge, trust-based relationships, and talent development, please do so. It is an excellent read. Here’s a snippet from it:

As we enter a new decade, the greatest wealth will be created by a new set of entrepreneurs. These entrepreneurs will understand and address the unmet needs of those who want to participate in environments that foster deep, trust-based relationships across both virtual and physical space. These environments will focus participants on the opportunity to learn faster by working together in addressing challenges that draw on the tacit knowledge of each participant.

I hope that I can live up to what John Hagel calls for: being that new kind of entrepreneur. One of the first steps for me is to apply Quiet is the New Loud Attitude.

Have a great long weekend!

PS. My headline ‘Quiet is the new loud’ is actually album name of a Norwegian indie band Kings of Convenience.


A job for a Silo Integrator?

Many of us have organized and managed our organizations and business operations with the help of a traditional family tree type organization chart. It feels familiar and sometimes it can be effective. An additional ‘benefit’ of it has been that the management has had a map for identification of who to blame when something has gone wrong.

I’ve personally experienced how poorly this model sometimes works: the complexity of the business environment is increasing and it’s often hard to either manage operations effectively or innovate.

Many of us also need to skip the illusion of full control. Better to get use to less unpredictable, more global, mobile and social business environment. The tough challenges lie in the areas of communication, coordination, learning, and leadership.

 

Suitably I found an old book from my home library, Stafford Beers “Diagnosing the System for Organizations”. Beer discusses the science of organizing effectively – Cybernetics. The book is written 1985 (!) but while browsing it, I was amazed how accurate its statements are. And I’ve always had an odd crush for the System Theory; yes, I’ve read my Schoderbek, Schoderbek & Kefalas!

Here’s an example of Stafford Beer’s thoughts on the organizational structure:

“…if the structure is dysfunctional, then no amount of financial wizardry, of insightful man-management, of business technique, will save the day. Increasingly, it seems to me, the organizational structures we inherited do not work.”

Stafford Beer has also coined a notion I like: “the purpose of a system is what it does”. Very simple and well put. Here’s in more detail what he said in one of his lectures:

“According to the cybernetician the purpose of a system is what it does. This is a basic dictum. It stands for bald fact, which makes a better starting point in seeking understanding than the familiar attributions of good intention, prejudices about expectations, moral judgment or sheer ignorance of circumstances.”

Seeking understanding, identifying the purpose, and reorganizing organizational structure to a more dynamic one with adaptive connectivity both internally and within the ecosystem they are part of. Indeed something for organizations to study.

However, strictly drawn boundaries between the functions, silo-like structures, are still flourishing. Lots of interesting research can be found on this topic. One of my favorites is Harold Jarche, a consultant and researcher I follow on Twitter. He wrote interestingly in his recent blog post:

“The big idea that is catching on and may take shape in 2011 is the integration of organizational support. Enough people are realizing that our compartmentalized approach to supporting work doesn’t help in a highly networked world. Why should HR, IT, Finance, Training, KM, OD, Marketing etc. be separate functions? It’s time to rid our organizations of Taylor’s ghost and I’m detecting a small groundswell of similar sentiments like radically different management.”

I could not agree more with him. The organizational structure, in general and for the support functions, needs fresh approach, a new mindset. Harold Jarche’s passion is in helping organizations re-integrate work and learning. The new mindset must integrate these two. A learning organization can adapt and adopt.

There is naturally a need for tools to support the transformation: social software. These tools support organizations in the creation of trusted relationships which are required for tacit knowledge sharing.  I’ve earlier blogged about the need of knowledge flows instead of knowledge stocks.

It is easy to find excellent thinking and analysis around social software, for example by Dion Hinchcliffe, R “Ray” Wang, Oscar Berg and rest of the people on my Enterprise 2.0 Twitter list.

I’ve had my share of ‘silo frustration’ and will eagerly continue to study this topic. What exactly should be done then? I’ll leave that to the professionals, but I do believe that on a personal level some of the key areas can be found in this diagram “Principles of being a Creativist” (which I found here):

Accordingly, my new year’s resolution is that I will do my best to follow these Creativist principles.

My open questions are:

  • In addition to the beloved System Integrators do we need Silo Integrators inside the organization? Is building the integration of organizational support a responsibility of the Top Management, Human Resources, or the infamous Somebody Else™? Do we need new roles for this kind of approach?
  • In IT Service Management sphere there’s  lots of talk about Business IT Alignment. Sure, but do we need Business to Business Alignment instead? And I think IT’s business is business.

I’d love to hear your point of view meanwhile I’m trying to learn more!


Onko sinulla sosiaalista voimaa?

Photo by me @ Amalfi, Italy 2009

Luin loppuvuoden aikana useita kiinnostavia esimerkkejä yhteisöllisestä mediasta ja sen vaikutuksista organisaatioiden toimintaan. Hereillä olevissa organisaatioissa on huomattu, että arvo syntyy liiketoiminnan moninaisten suhteiden luomasta dynamiikasta eikä yksin perusliiketoiminnasta transaktioineen.

Toiminnanohjausjärjestelmät tukevat pääosin vain jälkimmäistä. Jopa osa asiakkuudenhallintaohjelmistoista kärsii epäsosiaalisuudesta. Ironista. Alkukielisesti Customer Relationship Management sentään lupaa suhteelle hyvää, suomennokseksi on harmillisesti valittu asiakkuudenhallinta.

Kuvaavaa on, että toiminta monissa yrityksissä on liian usein sen mukaista: asiakas nähdään kohteena, johon markkinointiviestinnän aktiviteetit suunnataan. Kieltäydyn tiukasti olemasta kohde tai segmentti, ja olenkin varsin vaikeasti segmentoitavissa. Haluan olla vuorovaikutuksessa palvelua tarjoavan yrityksen ihmisten kanssa. Ensimmäinen kohtaaminen kertoo kyllä onko yritys kiinnostunut mielipiteistäni tai ideoistani.

Uskon, että aidosti vuorovaikutteinen asiakkaan kohtaaminen ja hoivaaminen auttaa luovimaan muutoksessa ja tuo tulosta. Sosiaalinen CRM on kiinnostava ja vahvistuva teema. Seuraan Twitterissä 16:sta sitä tutkivaa ja sen parissa työskentelevää loistotyyppiä. Tässä heistä lista, suosittelen.

Inhimillisyyden renessanssi

En kuitenkaan riehaannu pelkästään prosesseista enkä teknologiasta vaan erilaisista näkökulmista, jotka liittyvät ihmiseen ja inhimilliseen käyttäytymiseen viestinnän infrastruktuurin muutoksessa. Juha Frey ja Christina Forsgård kirjoittavat Suhde-kirjassaan osuvasti:

”Yhteisöllisen median suosio ei ole itsenäinen ilmiö vaan luonteva osa inhimillisyyden renessanssia. Haluamme sittenkin tietää, kenen kanssa oikeasti olemme tekemisissä, kertoa toiveistamme oikeille ihmisille ja saada vastauksia juuri meitä kiinnostaviin kysymyksiin.”

Tästä syystä on tärkeää toimia omalla nimellä ja kasvoilla. Ja siksi on tärkeää, että organisaatio toimii suhteissaan kestävältä arvopohjalta. Avoimesti ja johdonmukaisesti toimivan yrityksen on helpompi kehittää toimintaa suhdeverkostossaan kuin kasvottomiin sosiaalisiin pyrähdyksiin satsaavan.

Tarvitsemme sosiaalista voimaa. Yritys, jolla on sosiaalista voimaa, kuuntelee ja keskustelee, sitoutuu suhteisiin ja antaa organisaatiossa olemassa olevien persoonallisuuksien näkyä. Sosiaalinen voima ansaitaan, sitä ei voi ostaa.

Kohtaamisten – ja niistä alkavien ja kehittyvien suhteiden – lisäksi sosiaalista voimaa on sosiaalisilla objekteilla. Jyri Engeström on tutkinut ja kirjoittanut sosiaalisista objekteista eräänlaisina yhteysgeneraattoreina. Engeströmin jo vuonna 2005 syntynyt idea sosiaalisista objekteista on kiinnostava: verkostot eivät muodostu ainoastaan ihmisistä vaan verkostot koostuvat ihmisistä, joita yhdistää yhteinen asia, objekti. Objekti voi olla mitä vain, esimerkiksi paikka, tapahtuma, kuva, video, harrastus, yhteinen arvo tai ammatillinen asia. Suhde-kirjan blogissa on mainio esimerkki sosiaalisesta objektista: koira!

Vuonna 2010 sosiaalinen voimattomuus oli monessa organisaatiossa vielä niskan päällä: relevantit sosiaaliset objektit tunnistamatta, aktiivisuustaso yhteisöllisessä mediassa matala ja CRM valjastettu pääosin myynnin seurannan tarpeisiin. Uskon, että alkanut vuosi muuttaa tätä ja sosiaaliset lihakset löytyvät. Aloittavathan monet vuoden alussa kuntosalilla käynninkin!

Varovasti ennustan, että vuotta 2011 leimaa yhteisöllisyyden tärkeyden tunnistaminen ja monella myös sosiaalisen voiman kasvu!

Onko sinulla sosiaalista voimaa?

Loistavaa alkanutta vuotta 2011, ystävät!


Follow

Get every new post delivered to your Inbox.

Join 30 other followers

%d bloggers like this: